Ompelua

Jostain syystä valmistuneita ompeluksia ei muista kuvata kun ne valmistuu. Sitten niitä on jo käytetty, ja ne on ainakin rypyssä. Joo. Sää on parantunut huomattavasti tuon kuvaamisesta.

Valotus on pöpelikössä mutta kankaan väri on oikea. Malli on Modasta viime vuodelta (en nyt jaksa kaivaa mistä numerosta) ja kankaan ostin saman, mistä se oli lehdessäkin ommeltu. 100 % villaa Italiasta, ostettu Villisilkistä. Ihan hurahdin tohon väriin, oli pakko saada juuri tuo kangas.
Joskus on ihan kiva hinkata ruutukankaan kanssa... ei ne ihan kohdakkain menneet mutta ihan riittävästi.

Mallille ei selkeesti makseta riittävästi

Tosin tälle mallille en edes tarjonnut korvausta. Mutta ei se sitten edes nostanut päätään, kurkisti silmäluomen raosta ja huokasi silleen että "onko pakko". Tässä näkyy huppu.


Vein sitten itseni ja takin ja kameran ulos häiritsemästä.


Malli on Modan numerosta 5/2009. Mallissa on hupussa nyöri mutten taida sitä tehdä kun mun kaikki nyörini jää aina jonnekin kiinni. Kuristuisin vielä kun se olis kaulan ympärillä.


Lanka on Katia Cashwoolia, jonka olen ostanut kilon vuonna miekka ja kivi joltain bloggaajalta. 60 % villaa, 30 % polyamidia ja 10 % kashmiria. Lankaa meni vähän reilu 700 g. Puikot oli 4 ja 4½, olis voinut ehkä isommillakin, mutta mä tykkään siitä kun helmineuleesta tulee tollasta vähän huopamaista. Napit on nahkaa, punotulle näyttävät, ja mun mielestäni ihan parhaat. Ne on täältä, onneksi muistin tuon kaupan olemassaolon.

Missä vika

kun pipot venyy heti käytössä...?

Tein uuden pipon, tai siis tämän langan neuloin kolmannen kerran.  Vaihdoin mallia, tämä versio on Rikke. Ihan ok, minen vaan kauheesti ainaoikein-pinnasta tykkää. Tai tuossahan se on joka toinen oikein ja joka toinen nurin. Olis ehkä pitänyt tehdä sileää neuletta. Mutta äkkiä se valmiiksi tuli. Väri on kuvassa yllättävän luonnollinen, aurinko tuntuu eteisessä asti vaikkei ole ikkunaa lähimaillakaan.

Niin sitä piti marisemani että onko se mun pääni vai mikä, kun viikon käytön jälkeen pipot on silmillä. Ei tarvi kuin vähän maata kohti katsoa niin jopa valahtaa. Onneks on rillit, pysähtyy sentään matkalle.

Keväinen päätön

Piti mallilta pää poistaa vaikka poseeraus oli kunnossa.

Neuletakki on Schachenmayrin Micro Bamboo Sprayta (50 % bambuviskoosia ja 50 % akryylimikrokuitua), puikot 2½ ja 3 ja lankaa meni vähän reilut 200 g. Malli on Modasta, mutta näköjään olen lehden jo laittanut jonnekin. Kolme nappia edessä ylhäällä. Tosi kiva tuo malli, jossa edessä ja hihoissa kavennetaan silmukoita poimutukseksi. Saaja on 5 ja puoli vuotta ja ammattilainen kerrospukeutumisessa. Ja oli mieleinen neule.

Langan toin muutama vuosi sitten Karnaluksista Tallinnasta.

Sitä sun tätä valmista sentään

Kappas kuinka kauan menikään edellisestä päivityksestä. En sentään mitään tekemättä ollut.

Neuletakki, Knittyn malli Flaming June, Menitan Cotton Dreamista, 100 %  egyptiläistä puuvillaa, nelosen puikot:

Valmistui jo kesällä, kuvattu vasta nyt tammikuussa. Olis pitänyt kuvata heti valmistuttua, useamman kuukauden laahaus näkyy niinkuin puuvillassa näkyy... mutta tosi kiva malli ja hyvä ohje.

Kyynerpään venymäkohta siinä hihassa... hihansuussa tuommoinen kiva kavennus, ja helmassa samanlaiset.

Taskullinen pusero Langin Donegalista, 100 % villaa, nelosen puikot, Moda 7/2012. Langan vaihtoidea angorasta vähän krouvimpaan tuli Kerästä, jossa näin valmiin paidan.
 
 Väri on kyllä tummempi sininen, mutta näköjään melkein auringonpaiste vaalentaa.

Langalaadusta uteliaana liityin Titityyn Mysteeriklubiin tekemään Veera Välimäen Varjo-huivia. Lanka on  Madelinetosh Tosh Merino Light ja värivalintani oli Baltic ja Silver Fox. Nelosen puikoilla tuon neuloin.

 

Sen verran säädin, että avasin harmaan luontireunan, ja neuloin lopun harmaan langan siihen. Ihanan pehmeä lanka tuo, eli niin huivilankaa kuin vain voi olla.

Huivi Boscobel Knittystä, lanka Malabrigo Lace, väri Paris Night, vaihteeksi kolmosen puikoilla.



Ehkä yksi hienoimmista kuvioista mitä olen neulonut:


Sitten syksyllä tein parit sukat Viking Villestä (75/25), Snitch'n'Bitchin ohjeella Jussisukat joulupaketiin (kuvan otin omassa jalassa):

 ja Modassa suht hiljattain olleen mallin mallineuleella (nyt en löydä sitä lehteä mistään että mikä numero se olikaan). Kuvan laatu on vähän onneton, ja sukatkin jalassa vähän kierossa, mutta jaloilla oli kauhea kiire jalkapalloilemaan:

Puikkokotelo

Puikot oli pitkin ja poikin, siellä sun täällä. Eipä enää ainakaan pitkät puikot, eikä ne muutamat omistamani sukkapuikotkaan.

Stitch'n'Bitchin ohjeella kangasvarastosta. Petroolinvärinen ja oranssi markiisikangas ja sisäpuolella jotain keltaista ohuempaa, ja metri kanttinauhaa solmimisnauhaksi.

Pyöröpuikoille pitää vielä tehdä jokin tasku tai pussi.
Tuota ommellessa tuli ikävä kurssikoneita. Tartten uuden ompelukoneen.

Kaikkien kesäneuleitten äiti

 neulotaan tietenkin Rowanin Kidsilk Hazesta, jossa on 70 % super kid mohairia ja 30 % silkkiä.


Tai siis kesäneule se on sen takia, että sen palaset valmistuivat keväällä -11, ja sekosivat lankalaatikkoon, osuivat käteen joskus alkutalvesta ja retkottivat sohvan selkänojalla maaliskuuhun -12 ja sitten liittyivät yhteen  ja kuinka ollakkaan sitten olikin parveke siivottu ja sinne saattoi tallustella sukkasillaan ja ottaa kuvan.
 
 Paksuhan se ei oo, mutta ilmaa sinne jää eristeeksi ihan kiitettävästi. Tuskin ennen elokuuta käyttöön tulee. Ohje on Suuresta käsityölehdestä 9/2010, puikot viitosen. Eihän tollaseen erityistä ohjetta tarvi, mutta jos joku on laskenut valmiiksi hihanpyöriön ja kaula-aukon niin itse laskeminen on vähän kuin pyörää uudelleen keksisi.
Ihan tännekin pitää laittaa muistiin että ostin sitten ikinä viimeiset KnitPro puikonpäät ikinä, taas katkesi yksi. Liian kalliita katkeilemaan viikon käytössä. En niistä taida tykätä muutenkaan, ilmeisesti mun neulontatyylilläni ne ei pysy tiukasti kiinni, suunnileen viiden kerroksen välein kaivelen säikeitä liitoskohdasta, että saan kiristettyä niitä. Hypetyksen uhri taidan olla... pysyn tästä eteenpäin vanhanaikaisissa pyöröpuikoissa, jos oikein pitkää puikkoa tarvitaan.
------ edit ----------
Huhtikuun Toscanan retkellä kävin Firenzessä lankakaupassa. Ei siellä ollut mitään joka olis pakko ollut ostaa mukaan. Tuntui omituiselle.